Tähdellistä

Otavan oppikirjailijoiden verkkolehti

Tapahtumat

Kesäseminaarissa puhuttiin teknologiasta ja empatiasta

Otavan oppikirjailijoiden kesäseminaari järjestettiin Svenska handelshögskolanin tiloissa Helsingissä 8. kesäkuuta. Pääpuhujat käsittelivät esityksissään muun muassa teknologiaa ja empatiaa.

Henkka Hyppönen puhui uudenlaisesta luovuudesta datan käytössä.

”Paras aika olla elossa”

Tietokirjailija, luova johtaja Henkka Hyppönen käsitteli puheenvuorossaan tietoa, tulevaisuutta ja tulevaisuuden liiketoimintaa. Miten muutoksiin voi vaikuttaa ja varautua?

”Nyt on paras aika olla elossa”, aloitti Hyppönen. ”Yhdellä ihmisellä on paljon vaikutusvaltaa, ja teknologia mahdollistaa asioita ennennäkemättömällä tavalla.”

Tekoälyssä tulevaisuus

Osuvien esimerkkien kautta Hyppönen osoitti digitalisaation, tekoälyn nopean kehityksen ja eksponentiaalisesti kasvavan tietomäärän haastavan ihmisen ajattelua. ”Vain luovuus on kattona datan käyttötavoilla”, hän arvioi ja povasi lähitulevaisuuteen ”superälykkyyksien” syntymistä.

Hyppönen nimesi nykyhetken paradoksiksi sen, että katsomme uutta teknologiaa vanhan näkökulmasta. Esimerkiksi ensivaiheessa internetiin luotiin verkkoversiot lehdistä ja tv-kanavista – eli siirrettiin uuteen ympäristöön medioita, jotka olivat ennestään tuttuja.

Vasta tämän jälkeen internetissä alkoi syntyä täysin uusia ja itsenäisiä ilmaisutapoja. Samalla netin suurin kehittäjäyhteisö demoktratisoi luovuuden. Esimerkiksi YouTuben valtavat videovarannot osoittavat, että kuka vain voi luoda mitä vain.

Toiveammatista itsensä kehittämiseen

Kysymys Mikä sinusta tulee isona? käy muuttuvassa maailmassa yhä mahdottomammaksi, arvioi Hyppönen. Niitä ammatteja, joihin nykypäivän koululaiset työllistyvät, ei vielä ole edes olemassa – harvapa nimittäin osasi kaksikymmentä vuotta sitten haaveilla ”virtuaalitodellisuusarkkitehdin” työstä.

Toiveammatin sijaan olisikin olennaisempaa kysyä Mitä teet tänään kehittääksesi itseäsi?. Kehityksen todennäköisintä suuntaa Hyppönen kehotti etsimään ihmisen älykkyyden ja tekoälyn yhdistelmästä. ”Tulevaisuudessa menestyvät ne, jotka taitavat luovan ongelmanratkaisun ja kriittisen ajattelun ja jotka ovat sosiaalisesti älykkäitä”, hän summasi.

Eeva Lahdenmäki

 

Katri Saarikivi puhui vuorovaikutuksesta ja empatiasta digioppimisessa.

”Netissä on empatiavaje”

Aivotutkija Katri Saarikivi toi toisenlaisen näkökulman työhön ja teknologiaan. Hänen mukaansa kykyä vuorovaikutukseen ei voi korvata tekoälyllä.

Digitalisaatio muuttaa työelämää nopeasti, ja erilaisia töitä ja ammatteja katoaa, kun koneet tekevät työt ihmisten puolesta. ”Olemme perusluonteeltamme laiskoja, joten kehitämme uusia helpompia tapoja tehdä työtä”, sanoi Saarikivi. Rutiinityön korvaaminen koneilla antaa meille mahdollisuuden keskittyä tehtäviin, joihin vain ihminen pystyy.

Työnteko on ongelmien ratkaisua ja tuottava työnteko on älykästä ongelmienratkaisua. Älykäs ongelmanratkaisu koostuu kolmesta osatekijästä: teknologiasta, kognitiosta ja sosiaalisuudesta. Kyky vuorovaikutukseen, luova ja joustava ajattelu sekä oppimiskyky taas kuuluvat oleellisesti sosiaalisuuteen.

Parempaa oppimista

Epätasainen työssä suoriutuminen voi kertoa oppimisesta, mutta miten työorganisaatio suhtautuu tähän? Hämmennys voi tukea oppimista, sillä se herättää uteliaisuutta, joka taas tehostaa oppimista. ”Onko hämmennykselle tilaa työpaikoilla ja kouluissa?” kysyi Saarikivi.

Oppiminen yhteistyössä toisten kanssa tuottaa parempia tuloksia. Olisi tärkeää tukea ja kehittää vuorovaikutusta sen lisäksi, että yksilön omia ominaisuuksia kehitetään. Kollektiivisessa älykkyydessä ryhmän kommunikaatio on tasapuolista ja empatiataidot ovat hyvät. Tiimin ongelmanratkaisukyky ja menestys perustuvat vuorovaikutuksen laatuun ja empatiaan.

Saarikiven väitteen mukaan työelämässä pehmeät arvot ovat uusia kovia arvoja.

Tunteet tarttuvat

Empatia eli kyky ymmärtää toista ihmistä on kokoelma taitoja, joita voi kehittää. Empatia on yksi tärkeimmistä työelämän taidoista, eikä kone kykene siihen.

Miten empatia toimii netissä? Netti estää empatiaa, sillä vaikka tieto ja ajatukset välittyvät hyvin, tunteet eivät. Suorassa vuorovaikutuksessa ihmisaivot synkronoituvat keskenään, mutta netissä tunteet eivät kosketa. Siellä on vaikeampi ymmärtää toista, ja vuorovaikutus hankaloituu.

Pauliina Luoto

 

Kahvitauon jälkeen siirryttiin työpajoihin.

 

Peruskoulu ja tasa-arvoinen tulevaisuus

Professori Jouni Välijärven vetämässä pajassa tärkein kysymys oli se, mitä tiedolla tehdään ja miten tieto kehittyy. Tiedon lähteet ovat muuttuneet avoimiksi ja tulleet kaikkien saataville: salatiedosta on siirrytty tiedon tuottamiseen.

Koulun tehtävä on opettaa kriittisyyttä tietoa kohtaan sekä sitä, miten tietomaailmassa navigoidaan. Lisäksi koulun tulee painottaa vuorovaikutustaitoja ja oppimisen taitoja, sillä ne luovat pohjan tulevallekin oppimiselle.

Jouni Välijärvi puhui myös siitä, että koulun todellisuus ei saa erkaantua nuorten todellisuudesta. Nuorten pitäisi saada yhdessä opettajan kanssa etsiä vastauksia heitä askarruttaviin kysymyksiin. Opettajan tehtävä on olla oppimisen tukija ja oppilaiden kanssaoppija.

Koululla on kaksijakoinen haaste: Miten rohkaistaan niitä, jotka näkevät omat oppimisen tarpeensa? Miten toisaalta tuetaan niitä, joilla ei ole kykyä tai halua ottaa vastuuta omasta oppimisesta? Oppilaille on luotava valmius huolehtia itsestään ja tunne siitä, että he löytävät paikkansa maailmasta.

Suomen koulussa on paljon positiivisia asioita. Välijärvi toi esiin, että koulujen väliset erot ovat valtakunnallisesti vähäiset. Oppilaiden tyytyväisyys elämään on varsin hyvä, kuten myös opettajien työtyytyväisyys.

Pauliina Luoto

 

Sisällön tavoitteista arvioinnin tukemiseen

Tavoitteiden määrittelyssä tulee mainita, mitä tietoja, taitoja, arvoja, asenteita tai kognitiivisia prosesseja opiskelijan tulisi hallita (Najat Ouakrim-Soivio). Tämä pakottaa meidät dokumentoimaan tavoitteet osaksi sisältöjä. Tavoite ei kuitenkaan ole sama kuin sisältö.

Vaikka arvioinnin ja sisällössä näkyvien tavoitteiden välinen yhteys on kaikille tuttu, erityisesti digitaalisissa oppimateriaaleissa on sen hyödyntämisessä vielä paljon mahdollisuuksia.

Sisällön pedagogisen suunnittelun (engl. instructional design) näkökulmasta suurimmat vaikutukset oppimistuloksiin saadaan tilanteessa, jossa
– tavoitteet ovat näkyvissä oppijalle oppimistilanteen alussa
– tavoitteet avataan oppijalle ymmärrettävässä muodossa
– etenemistä tuetaan viittaamalla tavoitteisiin esimerkiksi visuaalisin keinoin
– arvioinnissa viitataan tehtävien tavoitteisiin.

Joku kysyi työpajassa hyvän kysymyksen: ”Eikö tämä nyt ole aivan itsestään selvä asia?” Vastasimme, että pitäisi olla, mutta kun testaamme sisältöjä, meiltä löytyy myös tuotteita, joissa tavoitteiden asettaminen voisi olla paremmin näkyvissä. Pienillä muutoksilla saadaan aikaan isoja hyötyjä sekä opettajille että oppijoille.

Aloitimme Otavassa alkuvuodesta työtavan, jossa tuotimme sisällön suunnittelun tueksi yksinkertaisia mallipohjia. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi digitehtävien suunnittelu- ja käsikirjoitusvaiheessa. Olennaista on, että käytetyt tehtävätyypit, palautteet ja oppijalle suunnatut ohjeet tukevat tavoitteiden saavuttamista.

Uskomme, että opettaja-asiakkaamme vaativat tulevaisuudessa yhä selkeämpiä oppimistulosten mittareita. Koska tiedämme, että hyvin suunnitelluilla sisällöillä on iso rooli, haluamme tuoda tätä ajattelutapaa laajemmin keskusteluun. Ollaan yhteydessä!

Markku Pelkonen ja Emilia Haapanen

 

Lean: lopeta aloittaminen, aloita lopettaminen!

Lean-työpajassa pureuduttiin siihen, miten oppimateriaaleja voitaisiin tehdä sulavasti ja tehokkaasti. Lean-periaatteen mukaisesti projekti on hallittu prosessi, joka alkaa ja päättyy.

Lean on alun perin tehtaassa käytössä ollut toimintastrategia. Sillä on kolme päätavoitetta:
1. Tuotantoajasta mahdollisimman suuren osan pitää tuottaa asiakkaalle arvoa.
2. Virtauksen esteet tulee poistaa.
3. Hukkaa pitää vähentää.
4. Prosessia tulee jatkuvasti parantaa.

Aikaa ei siis kannata käyttää loputtomasti sellaiseen, mitä tuotteen käyttäjä ei edes huomaa – eli seikka ei tuota hänelle arvoa. Virtausta estää eniten vaihtelu, jonka vähentämiseen auttaa tuotteiden, toimintatapojen ja prosessien vakiointi. Hukka taas tarkoittaa keskeytyksiä, töiden siirtoa, odottelua ja samojen asioiden tekemistä moneen kertaan.

Prosessin parantamista on tehtävä työyhteisössä jatkuvasti. Kehitystä tehdään pienin askelin – jos muutos ei ollut onnistunut, kokeillaan seuraavaa ratkaisua.

Leija Arvassalo

 

Mikä ihmeen modulaarisuus?

Työpajassa Mikä ihmeen modulaarisuus? Oppimateriaalien uudet rakenteet kurkistettiin modulaarisuuden maailmaan. Mitä tapahtuisi, jos valmiiden kokonaisuuksien sijaan pilkkoisimme digitaaliset oppimateriaalit pienemmiksi yksiköiksi eli moduuleiksi?

Yhä useammin oppimistilanteissa pohditaan ilmiöitä laajasti yli oppiainerajojen ja hyödynnetään sisältöjä eri lähteistä. Näinhän vaatii myös uusi OPS. Muuttuneeseen tilanteeseen voisi olla vastauksena itsenäisistä oppimiskokonaisuuksista eli moduuleista muodostuva oppimateriaali. Moduulien avulla jokainen opettaja pääsisi rakentamaan haluamansa kokonaisuuden moduuleita yhdistelemällä.

Oppimateriaalien uusien rakenteiden suunnittelun lähtökohtana pitää olla todellinen tarve: modulaarisuutta modulaarisuuden vuoksi ei kannata rakentaa. Ehkä täysimittaisen modulaarisuuden aika ei ole vielä tänään, mutta ajatus on hyvä pitää takaraivossa muhimassa. Näin meitä ei yllätetä tulevaisuudessakaan housut kintuissa.

Johanna Oris
Kuvat Marja Viskari

Julkaistu numerossa 1/2017