Tähdellistä

Otavan oppikirjailijoiden verkkolehti

Henkilöt

Oppimateriaalit

Konkarit digimaailmassa

Hygieniapassi plussan tekijät Tuija Ijäs (vas.) ja Maisa Saloniemi

Hygieniapassi plussan tekijät Tuija Ijäs (vas.) ja Maisa Saloniemi

Tuija Ijäs ja Maisa Saloniemi ovat oppikirjailijoina todellisia konkareita: heidän kirjailijanuransa alkoi jo vuosikymmeniä sitten. Nämä energiset eläkeläisrouvat elävät yhä ajan hermolla. Otava on juuri julkaissut heidän tekemänsä hygieniapassitestiin valmentavan Hygieniapassi plus -oppimateriaalin. Se on molempien ensimmäinen täysin digitaalinen aineisto.

Digimateriaalin tekeminen innosti
Tuija ja Maisa kertovat, että aluksi he olivat hiukan ymmällään sen suhteen, mitä digimateriaalilta odotetaan tai millaiseen muotoon se tulee. Haasteena oli saada sanottava tiiviiseen muotoon mutta kuitenkin kattavaksi. Valmista tuotetta oli vaikea kuvitella, ennen kuin sen näki teknisesti toteutettuna. ”Yllättävän helposti se kuitenkin syntyi eikä ollut lopulta sen kummempaa kuin kirjojen käsikirjoittaminen”, he huomasivat.

Työn edetessä digimateriaalin hyödyt valkenivat, ja lopputulos yllätti positiivisesti. Digimateriaalissa asioita on helppo havainnollistaa, voi yhdistellä tekstiä, kuvaa, videoklippejä ja tehtäviä, jotka opiskelija voi itse saman tien tarkistaa. Digissä myös erilaiset oppimistyylit on helppo ottaa huomioon.

Digimateriaali vaatii hyvää valmistelua ja ohjeistamista, jotta sen käyttö on vaivatonta erilaisille käyttäjille. On tärkeää huomioida myös laitteiden käyttöominaisuudet, jotta materiaali näkyy pienikokoisillakin näytöillä. Ja kun tieto vanhenee nopeasti, digitaalisen oppimateriaalin etuna on sen helppo muokattavuus ajan tasalle.

Ennen oli toisin
Kun Maisa ja Tuija aloittivat opettajina, oppikirjoja ja muita oppimateriaaleja oli ammattiopetukseen vain vähän tarjolla. ”Ensimmäisenä opettajavuotenani 1974 käytössä oli vain muutama kirja ja muuten materiaalit tehtiin itse”, Maisa kertoo.

1970-luvulla kirjat tehtiin Ammattikasvatushallitukselle kokeilumonisteina, ja niistä pyydettiin todella tarkat lausunnot vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Kaikkien kirjojen piti myös olla AKH:n hyväksymiä.

”Itse silloin piirreltiin jotain kuvia ja tehtiin taulukoita, mutta kuvitus oli surkeaa, samoin painatuksen taso”, kirjailijat voivottelevat ja lisäävät, että kirjojen ulkonäkö ja kuvitus ovat niistä ajoista parantuneet huimasti.

”Toisaalta on palattu entiseen siinä mielessä, että oppikirjojen käyttö on vähentynyt. Tilalle on tullut oppilaiden oma tiedonhaku netistä. Tiedontulva ja tekniikka ovat nykyään aivan toista luokkaa”, Maisa toteaa.

Haasteellinen digimaailma
Digimateriaali vaatii sekä käyttäjiltä että laitteilta melko paljon. Nuoret ovat tottuneet käyttämään digitaalisia laitteita, mutta aikuisille oppijoille se voi olla hankalampaa. Haasteena on, että koulujen täytyy tarjota riittävästi ajanmukaisia laitteita opiskelijoiden käyttöön, jollei opiskelijalla ole niitä omasta takaa. Näin taataan, että opiskelijat eivät ole eriarvoisessa asemassa.

Digimateriaali mahdollistaa itsenäisen opiskelun, jolloin vastuu oppimisesta jää enemmän opiskelijalle itselleen. Itsenäinen opiskelu ei kuitenkaan suju kaikilta. Digimateriaali ei korvaa opettajaa, mutta opettajan rooli muuttuu uusien opetustapojen myötä. Opettajat voivat ohjata oikeanlaisen tiedon hakuun, suodattamiseen ja käyttöön.

”Digitaalinen oppimateriaali on varmasti nykyaikaa ja tulevaisuutta. En silti luopuisi kokonaan kirjoista, uskon painetunkin sanan tulevaisuuteen niin oppimateriaaleissa kuin kaunokirjallisuudessa. Erilaisia oppimateriaalivaihtoehtoja tulee lisää ja kaikkia tarvitaan. On hyvä, että oppimateriaaleissa on valinnan varaa”, Tuija ja Maisa painottavat.

Ammatillinen opetus on murroksessa
Koulutuksen leikkaukset kohdistuvat rajusti ammatilliseen koulutukseen sillä seurauksella, että opiskelupaikkoja vähennetään ja lähiopetustuntien määrää supistetaan. ”Se ei tunnu entisestä opettajasta hyvältä”, Tuija harmittelee.

Maisan mukaan ammattioppilaitosten opettajien työnkuva on entistä vaativampi, ja opettajilta vaaditaan enemmän vähemmillä resursseilla. Lisäksi edellytetään yksilöllisempää ja räätälöidympää oppimisen suunnittelua kuin ennen, ja erityisopiskelijoiden määrä kasvaa koko ajan. ”Uskon kuitenkin, että hyvä oppimateriaali voi edesauttaa sekä opettajan työtä että oppilaan oppimista nykyäänkin”, hän sanoo.

Nykymenoon kuuluu myös, että työelämässä opiskellaan enemmän. Monet ammatit katoavat kokonaan ja työn sisältö muuttuu, joten uudelleen kouluttautumista tarvitaan työuran varrella. Hygieniapassi plus -materiaali vastaa osaltaan tähän tarpeeseen: kuunneltavat selkeät teoriatekstit, havainnolliset videot, runsaat tehtävät oikeine vastauksineen sekä mallitestit mahdollistavat tehokkaan itseoppimisen.

Valmiina uusiin haasteisiin
”Kirjoittaminen on vuosien varrella tullut osaksi elämää. En osaa kuvitella, että näköpiirissä ei olisi uusia hankkeita, jos terveys pysyy nykyisellään. Aina joku kirja tarvitsee päivitystä ja digimateriaalienkin pitää olla ajantasaisia”, Maisa kertoo.

”Työelämässä ollessani kirjoitin öisin, viikonloppuisin ja loma-aikana. Nyt on aikaa, ja ajankäytön voi aika vapaasti suunnitella oman mielensä ja jaksamisensa mukaisesti. Ei ole väsyttänyt eikä rasittanut”, Tuija lisää.

Yhteistyö Tuijan ja Maisan välillä sujuu hienosti. ”Eipä näitä yhteisiä tuotoksia muuten olisi näin paljon syntynytkään! Ideoimme yhdessä, ja työnjako on helppo sopia. Molemmilla on samanlainen käsitys siitä, millainen lopputuloksen pitäisi olla. Inspiraationkin saa helpommin, kun saa tukea työparilta”, Maisa hehkuttaa.

”Myös Otavaan tulee vähän kuin vanhaan työpaikkaansa, ja työpaikkaravintolassa on usein joku tuttu toimittaja, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia”, Tuija kehuu ja jatkaa: ”Yhteistyö on Otavan kanssa sujunut hyvin, ja ulkopuolinenkin aistii siellä mukavan yhteishengen. Nämä asiat lisäävät työmotivaatiota ja intoa lähteä mukaan uusiin projekteihin.”

Tuija Ijäs, Maisa Saloniemi ja Pauliina Luoto
Kuva: Aino Ruutu

OPPIKIRJAILIJAT
Maisa Saloniemi (kirjoittanut myös nimellä Maija-Liisa Välimäki ja Ala-Kulju)

  • opettanut elintarvikealan ammatillisia aineita, mikrobiologiaa ja hygieniaa sekä elintarvikekemiaa ammatillisissa oppilaitoksissa vuodesta    1974 lähtien
  • kirjoittanut oppimateriaaleja 1970-luvulta lähtien, yhteensä kirjoja on 32
  • eläkkeellä 5 vuotta

Tuija Ijäs

  • opettanut elintarvikealan ammatillisia aineita sekä matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa 36 vuotta Porissa ammattioppilaitoksessa
  • oppikirjoja 1980-luvun alusta elintarvikealan sekä matematiikan työryhmissä, yhteensä noin 15 oppikirjaa
  • eläkkeellä 2,5 vuotta

Julkaistu numerossa 2/2016