Tähdellistä

Otavan oppikirjailijoiden verkkolehti

Henkilöt

Oppimateriaalit

English for You, too! – ryhmätyötä sulassa sovussa

Mistä on hyvät ideat tehty, mistä syntyy fiilis, millä keinoin eteenpäin jos ideat loppuvat? EFY2-ryhmä jakaa parhaat vinkkinsä Tähdellisen lukijoille.

English for You, too! -kirjasarjan kuudes ja viimeinen osa on nyt valmis. Aikuisopiskelijoille suunnatun sarjan oppikirjailijat Hanna Haukkapää, Timo Jokisalo ja Luanne Siliämaa voivat nyt huokaista helpotuksesta. Vaikka sarjaa tehtiin tiiviillä aikataululla, ryhmän henki säilyi hyvänä ja tuotokset syntyivät sopuisasti.

Kuinka aloitatte kirjoitustyön?

Tiimimme aloittaa kirjoitustyön yleensä vapaalla ideoiden heittelyllä. Mietimme yhdessä, mitä erilaisia aihepiirejä kirja voisi käsitellä ja minkä tyyppisen lähestymistavan kuhunkin aiheeseen otamme. Tässä vaiheessa meillä on yleensä jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä kielioppiasioita kirjaan on tulossa ja miten ne on jaoteltu kirjan kappaleisiin.

Sitten on mietittävä, onko kirjassa yhtenäinen teema tai kantava tarina vai ovatko eri osiot itsenäisiä kokonaisuuksia. Ideoita tulee yleensä tässä vaiheessa paljon, ja lopulliseen kirjaan päätyy vain murto-osa. Aluksi on kuitenkin tärkeää ideoida laajasti ja vapaasti. Tämän jälkeen aiheet ja tehtävätyypit jaetaan tiimiläisten kesken, ja kukin jatkaa oman osuutensa työstöä itsenäisesti.

Mistä ammennatte ideat?

Osa ideoista nousee varmaankin omista mieltymyksistä ja kiinnostuksen aiheista sekä opetus- ja elämänkokemuksesta. Toisaalta täytyy myös miettiä, mitkä aihepiirit ovat opiskelijoille hyödyllisiä ja voisivat kiinnostaa heitä. Ajankohtaiset ja pinnalla juuri sillä hetkellä olevat aiheet nousevat helposti esille. Niitä täytyy kuitenkin soveltaa harkiten, jotta kirja kestää aikaa.

Minkälainen on sinun luova kirjoitusprosessisi? Tuotatko paljon tekstiä, josta karsit ”helmen”, hahmotteletko asioita ajatuskartaksi vai teetkö luetteloita ranskalaisin viivoin?

Olemme havainneet parhaaksi työskentelytavaksi ”tiimikirjoittamisen”: istumme alas pöydän ääreen ja alamme vain tuottaa tekstiä yhdessä. Yleensä tekstistä tulee aluksi liian pitkä, ja se vaatii tiivistämistä. Jätämme sen yleensä joksikin aikaa kypsymään ja palaamme sitten muokkaamaan sitä myöhemmin. Editoimme ja jalostamme tekstiä matkan varrella, joten alkuperäinen teksti yleensä muuttuu aika lailla.

Onko sarjan aikana tullut seinä vastaan? Kuinka siitä eteenpäin?

Joskus ei yksinkertaisesti keksi mitään tai asioille ei vain löydy oikeita sanoja. Solmut ovat auenneet sen avulla, että on välillä ollut ajattelematta koko ongelmaa. Välillä joitakin aihepiirejä on jouduttu hylkäämään kesken kirjoitusprosessin, koska aihe ei olekaan kantanut loppuun asti. Tarinaa on myös joskus jouduttu muuttamaan aika lailla, koska se ei olekaan sitten toiminut niin kuin alun perin oli ajatus. Yleensä tämä havaitaan melko aikaisessa vaiheessa, kun tarinan kirjoittaminen tuntuu tahmealta ja työ joudutaan aloittamaan moneen kertaan alusta.

Toimittajan kommentit ovat saaneet meidät muokkaamaan tekstiä tai kirjoittamaan niitä uudelleen. Ideat ryhmältä eivät yleensä ole loppuneet, päinvastoin, niitä on usein vähän liikaakin, ja välillä joutuu luopumaan suosikistaan.

Onko ryhmän keskinäisessä vuorovaikutuksessa ollut ristiriitatilanteita?

Varsinaisia ristiriitoja ei ole ollut, olemme tiiminä harvinaisen yksimielinen. Se johtuu ehkä siitä, että näkemyksemme vieraan kielen opettamiseen on melko samanlainen. Toki pieniä näkemyseroja on, mutta niistä on yleensä päästy hyvin yhteisymmärrykseen. Tosin kesti jonkin aikaa oppia se, että tässä työssä omasta mielestä hyvältä tuntuva tekstituotos vaatii lähes poikkeuksetta lisämuokkausta.

Olemme myös pystyneet keskustelemaan asioista ilman riitoja, ja työtapamme on oikeastaan melko harmoninen. Lopputulokseen olemme olleet aina tyytyväisiä ja seisomme kaikki sen takana sataprosenttisesti.

Titta Sevanto

Julkaistu numerossa 2/2011